Jakso on vaihtumassa, joten pikkuisen ajatuksia kuluneesta jaksosta:
Seelan kontaktit olivat isohko murhe alkujaksossa, kovassa vireessä kontaktit vaan meinaa mennä läpi. Kyllä Seela koskee niihin, mutta pysähtyminen on ollut vaikeaa. Keskeytin muutaman startin ja muutamassa epävirallisessa vaadin ne ottamaan, mutta ei. Aikani tuskailtuani seurakaverin sanat ”palkkaa sitä” sai tajuamaan monta juttua. Kova vire, täysiä pysähdykseen, palkka. Ja kappas, viime kisoissa kaikki kontaktit, siis myös keinu! loistavat.
Nollia kertyi kivasti, ja jopa kaksi tuplaa, kisoissa on ihanaa käydä Seelan kanssa ja ekat SM-kisatkin päästiin näkemään. Seela on huippu kisakaveri, ja nautin tekemisestä sen kanssa. Palkintopallin korkeinta sijaa tavoiteltiin useaan otteeseen, mutta ei tavoitettu, myöskään sertejä ei tullut. Siinä vähän vieno tavoite seuraavalle puolelle vuodelle, vaikka pitäisi nöyrästi odottaa, että se tulee kun sen aika on. Kisoissa mun pitäisi itse uskaltaa rohkeasti tehdä samoja asioita kun treeneissä. Nyt helposti varmistelen liikaa.
Seelan kunto on ollut hyvä ja osteopaatti + 2 eri hierojaa tämän totesivat, seuraavaksi osteo-paatille päästään tiistaina. Seela piti kesäkuun puolen välin jälkeen reilun agilitytauon ja Karkin kanssa leikkien ja uiden pitänyt kunnosta huolta. Malla ei ole agilityä harrastanut enää aktiivisesti, muutama kisastartti ja vielä vähemmän treenikertoja, mutta sen kerran kun on treenattu niin Mallalla on ollut superkivaa. Karkki ei vielä mieti agilityä ollenkaan.
Ohjaajan 12 kiloa pudonnut elopaino alkaa jo pikkuisen näkyä radallakin, ja huomaan koko ajan paremmin ehtiväni. Iso henkinen haaste on ollut persjätöt, ja Jarin ja Annan hellässä huomassa olen niitäkin uskaltanut nyt tekemään, ja onnistunut! Radanlukutaitoa tullut lisää, ja rohkeutta pysyä omassa suunnitelmassa, hyvä niin!
Agilityn valmennusryhmän juoksutekniikkaharjoitukset on olleet tukena kuntoa kohottaessa. Ulkopuoliselta kouluttajalta on tullut hyviä, uusia ideoita ja ajattelemisen aiheita. Harmilliset nyt tulee muiden menojen vuoksi kolmen valmennuskerran putki kun ei päästä osallistumaan.
Kouluttajana olen saanut olla niin iloinen ja ylpeä ryhmäläisteni menestyksestä jaksolla, niin treeniradoilla kuin kisoissakin. Ensi jaksoksi uskalsin ottaa 2-3 –luokkalaisten ryhmän ja katsotaan mitä heidän kanssaan keksitään.
Seuraavat kisat on 18.8. ja piirinmestaruuksiin osallistutaan Seelan kanssa joukkueeseen ja yksilöihin ja Mallan kanssa sunnuntaina hyppyradalle. Ihanaa päästä kahdella koiralla mat-kaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti