SEELA:
Seelan alkuvuosi alkoi äitiyden ilolla. Cossaksin G-pentueen lähtökuopat olivat aika traagiset, kun hätäsektioon johtaneissa tapahtumissa meinasi kuolla niin Seela kuin kaikki pennutkin. Yksi reipas poika jäi henkiin.
Cossaks Game Over & Seela-äippä
Toki Egeä viisi päivää nuoremmat australiankarjakoiran ja itäsiperianlaikan rakkaudenlapset Martta ja Bella (Äksä ja Ampu) toivat oman osansa ihanaan pentuarkeen.
Oli ihana seurata pentujen kehitystä ja Seelan ihania emänominaisuuksia. Seela hoiti kaikki kolme pentuaan äärettömän huolella ja rakkaudella.
Kiva on ollut myöskin kuulla kuulumisia kaikista kolmesta, ihanat, hyvät kodit löydettiin kaikille kolmelle koiralapsoselle.
Valitettavasti pentue jäi Seelan ensimmäiseksi ja viimeiseksi synnytyskomplikaatioiden takia.
Seelan sutjakoiduttua takaisin missin mittoihinsa keväällä jatkettiin harrastuksia. Tottelevaisuuskokeen alokasluokka aiheutti harmaita hiuksia, Seelan jännitys luoksepäästävyyttä kohtaan oli ja pysyi. Pieksämäellä 17.5. Seelan kanssa saavutettiin kaikesta huolimatta ykköstulos ja avoimeen luokkaan oikeuttava tulos.
Avoimesta luokasta melkein koputeltiin ykköstulosta, kahden pisteen päähän jäätiin. Seelan ollessa kesällä parhaassa vedossa harmillinen tassuhaava sekoitti koesuunnitelmat, ja syksystä treenimäärät vähenivät, mikä näkyi tulostasossakin.
Agilityvuodelta en olisi osannut tällaisia odottaa. Keväällä Pieksämäellä tehtiin Seelan ensimmäiset hylkykisat, joissa onnistumisen ja hylkääntymisen ero oli hiuksen hieno. Kolmen hylkäyksen jälkeen sisuuntuneena treenattiin kesä. Syksy aloitettiin Joensuun agilitykisoissa tosi vaikeilla Tuija Kokkosen radoilla. Mieli oli matalana radat nähtyäni, vaan mitä vielä. Ensin upea voittonolla vaikealta hyppyradalta, ja seuraavalta agilityradalta toinen (voitto)nolla kakkosista. Koira kulki kuin ihmisen mieli.
Seuraavissa kisoissa, vajaa kuukautta myöhemmin jatkettiin voitokkaita ratoja, ja Seela nousi kolmosluokkaan. Asia, josta olen haaveillut, mutta jota en ole koskaan oikeen uskaltanut toivoa, omat ohjaustaitoni tuntien.
Viikkoa myöhemmin karjakoirien agilitymestaruudet Vääksyssä. Ensimmäiseltä radalta meidän ensimmäinen tulos kolmosluokasta, 10,84 ja seuraavalla radalla riemu vasta repesi. Nolla! Yhteensä nämä tulokset oikeuttivat Suomen australiankarjakoirat ry:n Agilitymestaruuteen 2012.
En olisi voinut kuvitellakaan tällaista menestystä, mutta mitä vielä, Seelalla oli vielä loppuvuodellekin nollahaluja. 6.10.2012 kotikisoissa hieno nollarata, 4. sija kovassa joukossa. 6.12. Joensuussa itsenäisyyspäivänä päätettiin agilitykausi nollaan myöskin. Agility on ollut niin hauskaa, antoisaa, haastavaa, riemukasta ja ihanaa tänä vuonna. Olen niin ylpeä koirastani ja itsestäni. Ensisijaisesti kuitenkin koirastani. 15 yhteistä starttia tälle vuodelle, kuusi nollatulosta!
Seela on pysynyt synnytyskomplikaatioita lukuunottamatta terveenä, mikä on se tärkein asia. Kesällä otetussa PLL-geenitestistä Seela sai puhtaan paperit, mikä tietysti oli hyvä uutinen Ege-lapsukaiselle.
Vuodelle 2013 toivon että se sama riemu tekemisessä ja uuden oppimisessa agilityn suhteen jatkuu edelleen. Upeaa olisi saada valiokello tikittämään siniselle salamalle, mutta se tulkoon aikanaan, jos on tullakseen. Terveyttä ja hyvää mieltä toivon Seelalle. Tokon treeni-intoa toivon joululahjaksi ja jospa ensi vuonna käytäisi joku näyttelykin. Ehkä myös virallinen selkätutkimus, nyt kun se on mahdollista.
MALLA:
Mallan alkuvuosi meni vielä TTA-leikkauksesta toipuessa, mutta kevään myötä jalka alkoi toimimaan paremmin ja paremmin. Pääsimme jälleen harrastuskentille, ja jopa koe- ja kisatuloksiakin tekemään.
Mallan kanssa startattiin viisi agilitystarttia, ja saatiin kaksi vitostakin, nollat ei siis olleet kaukana Mallankaan kanssa. Ihana oli nähdä tekemisen riemu ja käydä vielä verestämässä agilityfiiliksiä. Siinä mielessä eläkkeellä Malla agilitystä on, että sen kanssa ei aktiivisesti treenata, mutta jos jalka pysyy kunnossa, niin silloin tällöin voidaan radalla pyörähtää.
Tokossa päästiin voittajaluokkaa ihmettelemään ja saatiin ensimmäinen tuloskin voittajaluokasta. Mallan jalkavaivat kuitenkin tekivät comebackin syksyllä ja toko- ja muutkin harrastusajatukset ovat taas tauolla.
Mallan jalka leikattiin toisen kerran, nivelkierukan hajoamisen takia tällä kertaa. Toipuminen on mennyt ihan ok, mutta lihasmassan takaisinkasvaminen ottaa tietysti aikansa.
Muuten Mallan terveys on ollut ihan hyvää, kyynärät eivät ole oireilleet vielä seitsemään vuoteen mennessä ja Mallasta tuli ensimmäinen virallisen spondyloosilausunnon saanut suomalainen karjakoira, tuloksella puhdas. :)
Malla on nyt seitsemän ja pysynyt sutjakkaana ja linjakkaana tyttönä. Kuvassa näkyy leikattu takajalka, ja hienot lihakset vielä vuosi sitten äärettömän lihasköyhässä jalassa.
Vuodelle 2013 minulla on vain yksi toive: että vaivat olisivat nyt hetkeksi ohi ja saisin nauttia upeasta, parhaassa iässään olevasta koirastani hyväkuntoisena ja tulisieluisena, kuten kunnon karjakoiran kuuluukin.
Jos pääsemme harrastus- tai kisakentille, se on upeaa plussaa.
Kiva olisi pyörähtää vaikka erikoisnäyttelyssäkin jos vaan kuntoa ja karvaa piisaa.
Vuoden 2012 parhaisiin asioihin kuului ehdottomasti lainakoira Ruttunen (Karjapeni Cena), Ruttunen solahti laumaan todella kivuttomasti ja kävimmepä Ruttusen kanssa luonnetestissäkin Carinan kauhistukseksi. Ruttunen sai luonnetestin myötä muotovalion arvon. Harmillisesti Ruttusen pentusuunnitelmat menivät mönkään. Carinan muuton myötä Ruttunen palasi syksystä omaan kotiinsa.
Loppukesän ihanin viikonloppu vietettiin järven rannalla Sumiaisissa. Nyt talven ja lumen keskellä on ihana katsella näitä tunnelmia laiturilta.
Vuosi 2013 tuo toivottavasti ilkipahaan karjakoiralaumaan uuden vahvistuksen. Pentupanta on jo valmiina (kuten tavallista, aivan liian aikaisin), ja jännityksellä odotellaan miten käy ja lentävätkö haikarat minulle Suomeen pienen karjakoiratyttösen maailmalta.
Kaikille blogin seuraajille, ystäville, treenikavereille, karjakoiraväelle, tsemppareille ja perseenpotkijoille toivotan tämän kirjoituksen myötä oikeen rauhallista ja ihanaa joulunaikaa ja toteutuvia unelmia, uusia haaveita, onnistumisia ja iloista mieltä vuodelle 2013.
t. Aino ja koirat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti