Oltiin tänään Muuramessa treenailemassa pitkän tauon jälkeen. Huh, kun teki tiukkaa, lähinnä ohjaajan hermorakenteelle siinä vaiheessa kun koira viidennen kerran kaatoi koko hypyn siivekkeineen niskaansa.
Treeninä tosi hyvä, mutta kyllä jotenkin uudella valolla ton koiran tekemistä miettii. Esimerkiksi renkaan ja kontaktien suoritustapa on koiralla ihan hakusessa, ja estetekniikka puutteellinen. Tuntuu ihan tuhottomalta suolta ruveta korjaamaan näitä.
Se mikä oli hyvää, siipi -käsky toimi hyvin ja Mallan käännökset aidan jälkeen oli tosi pienet verrattuna siihen, mitä ne on olleet - uskomattoman hieno fiilis, luotin täysin siihen, että koira tekee (paitsi renkaan) ja se teki, vauhdilla ja varmasti, kun kerrankin itse olin kartalla mitä ollaan tekemässä. Kontakteille on tehtävä jotain. En vaan tiedä mitä.
Tehtiin yksittäisinä keppejä, ja kappas, onnistuu ne vaikealtakin puolelta, kun vaan itse pää kestäisi enkä härkkäisi väliin.
Kaikenkaikkiaan hyvä treeni, mutta vähän hermot ja maltti koetuksella sekä mulla että koiralla (joka oli ihan jossain yli-sfääreissä kun pääsi pitkästä aikaa radalle).
Seela oli mukana hengailemassa esteitä kantaessa, ja olin aika yllättynyt, kun mörkökausi on päällä, niin tämä painalsi etunenässä estekoppiin kiipeilemään esteiden päälle ja kävelemään rullattuihin putkiin. Kävi se omin lupinensa yhden putkenkin suorittamassa - en aio sille esteopetusta tehdä kun ensi keväänä vasta. Mutta hauska nähdä, että ei se ehkä niin herkkis noille alustoille olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti